Päivänavauksiin

On myöhäinen ilta. Perhe on  jo levittänyt vuodematot talon lattialle ja käynyt levolle. Kaikki asettuvat yöksi nukkumaan samaan aikaan, sillä talossa on vain yksi huone ja lattia täyttyy vuodematoista. Tilaa liikkumiseen ei sen jälkeen ole muita herättämättä. Lapset ovat juuri nukahtaneet ja vanhemmatkin ovat jo vaipumassa uneen. Perheen isä havahtuu säpsähtäen siihen, että oveen kolkutetaan. Vähän kärttyisenä isä kuiskaa kuuluvasti: ”Kuka siellä?” Ovea kolkuttanut isän ystävä vastaa: ”Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.” Toinen vastaa sisältä: ”Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.” Oven takana ystävä ei hellitä. Hän koputtaa oveen entistä kuuluvammin ja sanoo: ”Ystäväni, minä tarvitsen nyt apuasi. Ole hyvä ja nouse antamaan minulle leipää.” Nukkuvat lapset alkavat kääntyillä levottomasti. Uni häiriintyy. Perheen isä kieltäytyy vielä kerran, mutta kun ystävä oven takana ei anna periksi, hän nousee ja antaa ystävälleen leipää juuri niin paljon kuin tämä tarvitsee.

 

Voisiko sinun elämässäsi olla samanlaisia tilanteita? Ehkä ystäväsi tuntee olonsa kovin yksinäiseksi ja pyytää että viettäisit aikaa hänen kanssaan ja kuuntelisit hänen huoliaan. Sinulla on muuta tekemistä, mielenkiintoinen tietokonepeli on kesken tai olet katsomassa jotain jännittävää ohjelmaa televisiosta. Ehkä olet juuri syömässä ja ruoka jää kesken, jos nouset pöydästä.  Mutta ystäväsi ei hellitä hän soittaa yhä uudestaan kännykkääsi tai painaa ovikelloa  yhä uudestaan. Ja niin lopulta annat periksi ja annat aikaa ystävällesi.

 

Jeesus kertoi tämän vertauksen ihmisille, kun hän opetti heitä rukoilemaan. ”Jeesuksen jatkoi opetustaan: Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää. Tai käärmettä kun hän pyytää kalaa. Jos te osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” Näin Jeesus halusi ihmisten tietävän, että Jumala kuulee rukoukset ja antaa ihmisille hyviä lahjojaan.

 

Hän opetti vielä: Pyytäkää niin teille annetaan. Jokainen pyytävä saa ja etsijä löytää ja kolkuttavalle avataan.” Mutta miten niin monta kertaa tuntuu, ettei Jumala kuule rukouksia. Vaikka kuinka paljon rukoilen ja pyydän ja anon, niin ei tapahdukaan sitä mitä haluan. Riidat ystävän kanssa tai perheessä eivät ratkea, isovanhempani eivät tule terveiksi eivätkä lemmikkieläimet herää kuolleista. Läksyjen tekeminen on yhtä vaivalloista ja numerot yhtä huonoja kuin ilman rukoustakin. Miten niin Jumala kuulee pyyntöni? Miten niin Jumala vastaa rukouksiini?

 

Raamattu opettaa, että  usko on luottamista Jumalaan, usko on luottamista siihenkin että Jumala tietää ja tuntee elämämme paremmin kuin me itsekään. Rukouksessa voimme jättää kaikki asiamme Jumalalle ja luottaa että hän pitää meistä huolen, vaikkei aina tapahtuisikaan niin kuin me pyydämme. Jumala vastaa rukouksiimme omalla ajallaan ja parhaaksi katsomallaan tavalla. Jos hän aina toimisi meidän toiveidemme mukaan, ei hän olisi Jumala, vaan jokin ihmisten ohjailtavissa oleva robotti tai vastausautomaatti. Vaikkemme koskaan voi täysin ymmärtää Jumalaa, voimme luottaa siihen, että Hän ei salli meille tapahtua mitään sellaista mistä emme hänen kanssaan voisi selvitä.

 

Rukoilemme:

Hyvä Jumala, kiitos kaikesta hyvästä mitä joka päivä meille annat. Sinä näet asiat, jotka ovat elämässämme vaikeita. Jätämme ne sinun hoitoosi luottaen siihen, että sinä tiedät meitä paremmin, mitä me tarvitsemme. Anna meidän tuntea turvallista läsnäoloasi elämämme kaikissa vaiheissa.

Kiitos siitä että kuulet rukouksemme. Anna pyhän tahtosi tapahtua elämässämme. Aamen.