Päivänavauksiin

Kristillisen koulun aamupiiri
Virsi 490/Ystävä sä lapsien
Omakotitalo on lähellä tietä, sananmukaisesti kiven heiton matkan päässä. Pieni poika istuu olohuoneen lattialla ja lukee kirjaa. On ihanan hiljaista ja rauhallista. Yhtäkkiä rauha häiriintyy. Poika säikähtää valtavasti, sillä kuuluu kova räsähdys ja samassa ikkunalasit rikkoutuvat ja sirpaleita lentää huoneeseen. Kolme nyrkin kokoista kiveä muksahtaa sirpaleiden päälle. Onneksi poika on sen verran sivussa, ettei häneen osu ja hän selviää kuin ihmeen kautta täysin haavoitta. Ulkoa kuuluu poistuvan mopon ääni.

Kädessäni on yksi noista kivistä, jotka vuosia sitten tulivat sisään ikkunastamme. Joku tai jotkut toimivat todella väärin, ilmeisesti ajattelematta sen enempää vain kiusaa tehdäkseen. Mutta ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että he toimivat sydämettömästi. Kun joskus jälkeenpäin olen katsellut tätä kovaa ja kylmää kiveä, se on minusta näyttänyt kiviseltä sydämeltä ja mieleeni on tullut Hesekielin ennustus: Minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Niin he seuraavat minun säädöksiäni, he ottavat varteen minun käskyni ja elävät niiden mukaan. He ovat minun kansani ja minä olen heidän Jumalansa. (Hes 11: 19 – 20)

Näitä sydänasioita tulin miettineeksi nyt, kun allakasta huomasin, että ensi sunnuntaina on kansallisrunoilija Runebergin päivä. Hän on kirjoittanut monta virttä, mm. nämä mitä tänään täällä laulamme. Mutta erityisesti minun mieleeni hän on jäänyt Vänrikki Stoolin tarinoiden kirjoittajana. Nuo tarinat kertovat Suomen sodasta, jota käytiin 200 vuotta sitten. Suomalaisten ylipäällikkönä oli kreivi Klingsborg ja Runeberg kuvaa häntä muistaakseni näin:

Silloin saapuu Klingsborg marski
korskea kuin kuningas
kaks on leukaa, yks on silmä,

Ei varmaan haittaa kovin paljon jos on kaksoisleuka, niin kuin minullakin. Ehkä sekään ei ole hyvän elämän este, että on vain yksi silmä. Mutta puolikas sydän tai kivisydän tekee ihmisestä kovan ja kylmän.

Miten sitten voisi elää kokosydämisesti? Se ei itse asiassa ole kovin monimutkaista. Kerronpa teille muutaman esimerkin.

Anneli katselee kotinsa ikkunasta ulos. Autot ajavat kadulla. Lunta satelee hiljakseen. Ulkona on liukasta. Annelin liikkuminen on viime vuosina tullut vaikeaksi. Rakennuksilla tehty työ jätti jälkeensä sekä selän että jalkojen nivelten kulumia ja hän on joutunut jo monesti erilaisiin leikkauksiin, viimeksi murtuneen lonkan takia. Anneli katselee ulos ikkunasta ja ajattelee: Kunpa joku tulisi ja lähtisi kanssani kauppaan ja ulkoiluttamaan Nalle-koiraa. On niin liukasta, etten oikein yksin uskalla. Samassa ovikello kilahtaa. Ovella seisoo alakerran Saara ja sanoo: Hei, mä ajattelin kysyä saanko ulkoiluttaa Nallea?

Samassa talossa asuu Virva – 9 vuotias koululainen. Aamuisin kouluunlähtö on vaikeaa. Virvaa itkettää, aamupala ei oikein maistu, vatsa on kipeä ja päätä särkee. Tämä toistuu joka aamu, mutta joka aamu vanhemmat vievät Virvan koululle työmatkallaan. Mutta koulun edessä autosta nouseminen on vaikeaa. Virva ei halua taas mennä muiden kiusattavaksi. Ei ole hänen vikansa, että syystä tai toisesta muut pitävät häntä kummallisena. Hän näyttää ihan tavalliselta, samanlaiselta kuin muutkin 9 vuotiaat. Maanantaina kaikki oli niin kuin ennenkin, yhtä vaikeaa, siihen hetkeen asti, kunnes Aija koputti koulun edessä auton ikkunaan ja sano: Hei Virva, mä odotin sua tässä, ootko sä tänään mun kaa.

Samassa talossa illalla Jussi ei saa unta. Äiti on taas iltavuorossa ja Jussia pelottaa. Yksin kotona. Omituisia ääniä kuuluu talosta ja Jussi kuvittelee että ne ovat heillä kotona. Useimmiten äiti vain hymyilee Jussin mielikuvitukselle. Jussi saa kuitenkin luvan pyytää jonkun luokkatoverin yöksi äidin iltavuoroiltoina. Matti tulee ihan mielellään.

Saara, Aija ja Matti elivät ihan kokosydämisesti. Ihan tavallisissa elämän tilanteissa he voivat nähdä toisen ihmisen hädän ja avuntarpeen. Ja voivat omalla tavallaan auttaa. Kokosydämisesti eläminen on toisen huomaamista ja toisen parhaaksi toimimista. Se on meille kaikille mahdollista. Me voimme myös rukoilla psalminkirjoittajan sanoin: Jumala luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki. Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata.

virsi 431/Ken on mun lähimmäiseni