Päivänavauksiin

(mukana pussillinen puolikuolleita omppuja)

Yhtenä syksynä sain kassillisen omenoita, maahan pudonneita, mutta melko hyväkuntoisia. Syötäväksi tai säilöttäväksi.

En ehtinyt heti tehdä niille mitään ja ne unohtuivat kuistille.

Kun sitten viikon päästä otin ne esiin ja ajattelin, että teen niistä sosetta niin mitä löysinkään? Osa omenoista oli kyllä yhtä hyväkuntoisia ja käyttökelpoisia kuin ennenkin, mutta varsinkin pussin pohjalla oli enemmän tai vähemmän mädänneitä ja muumioituneita omenoita.

Mistä ne olivat sinne tulleet?

Tuskin omenien antaja oli tahallaan poiminut maasta mätiä omenoita. Ei vain. Joku omena oli ollut vähän huono ja kolhiintunut tai tautinen, madon syömä ja kostea. Niinpä se oli jatkanut mädäntymistään, eikä aikaakaan, kun sen viereinen omena alkoi olla samassa kunnossa ja seuraava ja seuraava.

Voisi sanoa että koulu on kuin omenapussi. Se tarkoittaa että me ihmiset jotka elämme ja olemme toistemme lähellä joka päivä vaikutamme siihen miten toinen voi.

Jos jotkut toimivat ikävästi toisia kohtaan on varmaa että kurjuus leviää kuin mädän omenan levittämä tauti omenapussissa.

Jos halust että sinua kohdellaan kurjasti, kohtele muita kurjasti ja kurjuus lisääntyy. Onneksi olemme ainakin yhdessä asiassa erilaisia kuin omenat. Me voimme levittää iloa ja hyvää mieltä ympärillemme ja estää kurjuuden leviämisen. Jos siis toivot toisilta ystävyyttä ja kaveruutta, apua ja huomaamista, osoita muille näitä asioita.

Jokainen voi vaikuttaa siihen onko koulussa mukava ja myönteinen vai kurja ja inhottava tunnelma. Kummankinlaista ilmapiiriä jokainen voi levittää ympärilleen.

Mietipä miten sinun tekemisesti vaikuttavat sinuun ja muihin.

Rukoilemme: Kiitos Taivaan isä uudesta syksyisestä päivästä ja kiitos ihmisistä, joiden kanssa saamme sen elää. Auta meitä tekemään tästä päivästä toisillemme hyvä päivä. Aamen.