Päivänavauksiin

Vähän rahaa ja paljon rakkautta - mukana kolehtihaavi

Mark 12: 41 - 44
Aika monesti kuljen Malmilla junaradan ylittävää putkea pitkin puolelta toiselle. Melkein joka kerta on jossain kohdassa seinän vierustalla soittaja tai laulaja ja hänen edessään on milloin kitarakotelo, milloin avattu matkalaukku, milloin hattu, milloin mitäkin, mihin tuo soittaja tai laulaja toivoo ohikulkijoiden heittävän kolikon tai kaksi. Ja monet tekevätkin niin.

Sunnuntaisin kirkossa kerätään kolehti (tällaiseen kolehtihaaviin) milloin mihinkin hyvään tarkoitukseen, asioihin, joihin ei muuten ole riittävästi rahaa kotimaassa tai muualla. Kolehtia kutsutaan myös uhrilahjaksi.

Tällaiset asiat olivat tuttuja jo Raamatunkin teksteissä. Oli rahaa kerjääviä ihmisiä ja oli urhiarkkuja rahan keruuta varten. Markuksen evankeliumin kirjoittaja kertoo eräästä lahjoituksesta näin:"Jeesus istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille:"Totisesti tämä köyhä leski pani uhriarkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi."

Mitä sitten elämässä tarvitaan, mikä on tärkeää, tai mikä on tärkeintä? Kun olen lapsilta ja nuorilta, teidänkin ikäisiltä koululaisilta kerännyt vastauksia niin niitä kyllä tulee: terveys, rauha, perhe, koti, kännykkä, lemmikkieläimet, oma huone, tietokone, koulumenestys, paljon rahaa, ruokaa, puhdasta vettä jne. Joissain tilanteissa olen pyytänyt valitsemaan, mitä jäisi jäljelle jos voisi valita vain yhden näistä asioista. Mikä olisi tärkeintä, mistä ei voisi ainakaan luopua. Tehtävä on ollut todella vaikea, lähes mahdoton. Mutta hyvin usein, useimmiten tavarat ja kaikki mitä rahalla saa on hylätty ja jäljelle ovat jääneet perhe, suku, ystävät tai jotain mikä liittyy toisten ihmisten kanssa elämiseen.

Vaikka raha ja sillä saatavat asiat ovat tärkeitä ja voivat helpottaa elämää, eivät ne tee onnelliseksi. On tärkeämpää kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu, on tärkeämpää kokea kuuluvansa johonkin ja sekin on tärkeää, että voi osoittaa rakkautta ja välittämistä toiselle.

Minäpä luulen, ettei tässä salissa monellakaan ole suuria summia uhrattavaksi toisten ihmisten hyväksi. Voi olla ettei paljon pieniäkään. Voi olla ettei yhtään. Se ei kuitenkaan estä meitä antamasta sitä mitä meillä on. Meillä on aikaa. Voimme käyttää aikaamme toisten hyväksi. Meillä on tekevät kädet ja juoksevat jalat. Voimme käyttää niitä toisten hyväksi, auttaa monissa asioissa, juosta asioilla. Meillä on ymmärrys tajuta, kuka tarvitsee apua, silmät nähdä kuka on surullinen, korvat kuulla kun toinen haluaa jutella, suu puhua antaa neuvoja ja sanoa mukavia ystävällisiä lohduttavia sanoja. Voimme käyttää kaikkia näitä ominaisuuksia toisten hyväksi. Ja tämän lisäksi meillä on ajasta ja paikasta riippumatta mahdollisuus kertoa kaikki tärkeät ja vaikeat, ihanat ja ikävät asiat Taivaalliselle Isällemme. Ja erityisen tärkeää on, että me rukoilemme toinen toistemme puolesta, sellaistenkin ihmisten puolesta , joista emme osaa pitää tai joiden seuraa emme kaipaa. Kun me pyydämme toiselle ihmiselle hyvää, se muuttaa meitä ja maailmaa.

Ehkä meistä ei ole rakastamaan toisia niin paljon, että antaisimme pois kaiken mitä omistamme. Ehkä meistä ei ainakaan ole rakastamaan niin paljon, ettemme koskaan mitenkään tekisi väärin toista ihmistä tai Jumalan tahtoa vastaan. Mutta se ettei voi tehdä kaikkea, ei estä tekemästä sitä minkä voi. Lähimmäisen rakastaminen tuo elämään iloa, vapautta, yhteyttä, sellaista rikkautta mitä rahalla ei saa.

Rakastaa toisianne. Siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni. SAnoi Jeesus, joka näki kuinka köyhä leski pisti viimeiset roponsa uhriarkkuun (ja taas kolehtihaavi esiin).